Bithynia Mihin ihmeeseen loisivat näistä vesieliöistä evoluution kehittelemät mikroskooppisen pienet parakit?

Bithynia-suvun elimmaiskärpästen lajilla on varsin kiinnostava elämänkaari, joka vie heidät useiden eri isäntien sisuksiin. Nämä pieniä, litteitä matoja kutsutaan “trematodeiksi” ja ne ovat eräänlainen loinen, joka tarvitsee useita eri isäntälajeja saavuttaakseen aikuiskauden.

Bithynia-suvun lajit ovat hermafrodiittejä, eli niillä on sekä naaras- että koirassukupuolielimet samassa yksilössä. Tästä huolimatta ne tarvitsevat toista yksilöä lisääntymiseen, ja parittelun jälkeen naaraan munat alkavat kehittyä.

Mutta ennen kuin Bithynia voi munia jälkeläisiä, sen täytyy ensin löytää sopiva ensimmäinen isäntä. Täksi usein toimii vesisirkka tai muu etanalla elävä kotilolaji. Bithynia-toukkien onnistumisen mahdollisuus vaihtelee lajin ja ympäristön mukaan, ja niiden selviytymisprosentti on varsin alhainen.

Kun toukka löytää sopivan kotilon isännän, se tunkeutuu sisään ja alkaa kehittyä tavanomaista nopeampaa tahtia. Kotilo on täydellinen paikka Bithynia-toukalle kasvaa ja vahvistua. Tässä vaiheessa toukka ei ole vielä kypsää lisääntymiseen, vaan sen on löydettävä seuraava isäntä – yleensä jokin kala.

Kalalla, kuten hauella tai siikalla, Bithynia jatkaa kehitystään ja muodostaa “metacercaria”-asteen. Tässä vaiheessa Bithynia on jo melko lähellä aikuista yksilöä, mutta tarvitsee vielä yhden isännän saavuttaakseen täyden kypsyyden.

Viimeinen isäntä voi olla esimerkiksi lintua tai nisäkäs. Kun Bithynia-toukka päätyy linnun ruoansulatusjärjestelmään, se lopulta kehittyy aikuiseksi loiseksi ja alkaa tuottaa munia. Munat erittyvät ulos linnun ekskrementtien mukana ja sykli alkaa alusta.

Bithynialla on monimutkainen elinkierto, joka vaatii useita eri isäntälajeja.

Täällä on taulukko Bithynia-lajien elinkaaren vaiheista:

Aikuinen Bithynia-loinen voi elää linnun tai nisäkkään suolistossa useita vuosia. Se loisii suolistossa ja imee ravinteita isännästään, mutta yleensä ei aiheuta vakavia oireita.

Bithynia-loukkujen leviämistä voi estää hygieenisen veden ja ruoan käsittelyn avulla. Lisäksi kotilojen populaatioiden hallinta ja kalojen tarkkailu voivat vähentää Bithynia-loisten esiintymistä.