Ruskuakilpikonna ( Rhinella marina), tunnetaan myös nimellä “kanadanrana”, on maapallon yksi kiehtovimmista ja samalla kiistanalaisimmista sammakoista. Tämä suuroinen sammakko, kotoisin Etelä-Amerikasta, on tunnettu vahvasta hajusta ja hämmästyttävästä sopeutumiskyvystään. Ruskuakilpikonnat ovat valloittaneet paikkoja ympäri maailman, luoden sekä ihailua että paniikkia biologien kesken.
Ulkonäkö:
Ruskuakilpikonna on melkoisen komea olento: pullea vartalo, jykevä rakenne ja tummanruskea, lähes musta väritys. Niiden selkäpuoli on yleensä pistettyä tai täplättyä valkoisia tai harmaita kuvioita. Koiras ruskuakilpikonnat ovat usein hieman pienempiä ja hoikempia kuin naaraat.
ominaisuus | kuvaus |
---|---|
Koko | Keskimäärin 10-20 cm pitkiä, jotkut yksilöt voivat kasvaa jopa 30 cm |
Väritys | Tummanruskea tai musta selkäpuoli valkoisilla tai harmailla täplin |
Iho | Kuohkeutuneet ja karheat |
Silmät | Suuret, kuulaat ja tummanpunaiset |
Elinympäristö ja levinneisyys:
Ruskuakilpikonnat viihtyvät kosteissa ja trooppisissa ympäristöissä, kuten sademetsissä, soilla ja rannikkoalueilla. Alkujaan kotoisin Etelä-Amerikasta, ruskuakilpikonnat on introduoitu useisiin muihin maanosaihin, mukaan lukien Australia, Uusi-Guinea, Yhdysvallat ja Karibian alue.
Introduktiot ovat tapahtuneet usein vahingossa, kun laivojen lastaustilassa oleva roska on päätynyt uudeksi kotimaaksi. Toisinaan niitä on myös tuotu maihin saalistajiksi – ironista, kun ne itsekin ovat erinomaisia syöjiä!
Ruokavalio:
Ruskuakilpikonnat ovat melko herkkusuita ja söivät lähes kaikkea, mitä löytävät. Niiden ruokavalioon kuuluvat hyönteiset, madot, pienet nisäkkäät, sammakkoja, matelijoita ja jopa lintuja!
Lisääntyminen:
Ruskuakilpikonnat lisääntyvät sateen aikoihin, jolloin koiraat kutsuvat naaraita kiljahduksillaan. Naaras munii 8000-30 000 munaa kerralla, jotka kehittyvät pesässä veden alla. Poikaset syntyvät pieninä toukkina ja elävät vedessä muodonmuutokseensa saakka.
Vaikutus ekosysteemeihin:
Ruskuakilpikonnien introduktio on aiheuttanut monia ongelmia ekosysteemeissä. Niiden vahva sopeutumiskyky ja valtava syömishalu tekevät niistä erittäin tehokkaita saalistajia, jotka voivat uhkaa paikallisten lajien kannan säilymistä. Esimerkiksi Australiassa ruskuakilpikonnat ovat aiheuttaneet merkittäviä vahinkoja maatiaisille ja muille sammakkolajeille.
Konservointia:
Koska ruskuakilpikonnat voivat olla tuhoisia introduktoituna, on tärkeää keskittyä niiden leviämisen kontrollointiin ja poistoon invaasiolajeista vapaa-alueilla. Lisäksi on tärkeää tutkia ja ymmärtää paremmin ruskuakilpikonnien ekologiaa ja käyttäytymistä, jotta voidaan kehittää tehokkaampia suojelustrategioita.
Hauska faktatieto: Ruskuakilpikonnat voivat erittää myrkyllistä nestettä ihonsa kautta. Tämän nesteen sanotaan olevan niin vahvaa, että se voi polttaa silmiä ja ihoa! Onneksi ruskuakilpikonnat eivät yleensä ole aggressiivisia, joten ne eivät tavallisesti hyökkää ihmisiin.